Salaliittoteoria

Ahistaa. Huomena tulee sukulasia kahville, ja äiti ja sisko leipoo nytte. Eli on pakko syyä huomen. En haluu näyttää kenellekkään et syöminen on vaikeeta. Ei sukulasiten tarvii tietää mitään. Ne ei saa tietää.

Mulle on tullu pitään sitte kauhee pelko et menetän ne ketä rakastan. Se kolari vaan lisäs sitä. Varsinki H:n kanssa. Jos H ei vastaa puhelimeen johonki aikaa mennessä ni saan kauheen paniikin ja en rauhotu ennenku kuulen siitä jotain. Pelkään kans et mut hylätään. Mietin kokoajan et joku ei enää pidäkkää musta ja katkasee välit.

Pelkään et mulle käy jotain. Et sairastun viel pahemmin ja kroppa pettää, tai et joudun johonki onnettomuuteen ja kuolen. Silti mä toivon et kuolisin. Toivon et olisin kuollu siin kolarissa.

Mä en pärjäis ilman H:ta Se on mulle ehkä tärkein kaikista. Se osaa aina sanoo oikeet asiat ja se kuuntelee ja sanoo suoraan jos ei pysty/haluu kuunnella mun angstausta. Ja mä teenki väärin ku angstaan sille, mut mun on vaan pakko purkautuu jollekki tai murrun kokonaa

Mun tekis mieli itkeä. Oon vieläki niin väsyny. Vaikka nukuinki 13 tuntia. Sain äitiltä unilääkkeet, ja mein jo 9 nukkuu. En jaksais enää esittää et kaikki on hyvin. Mut en voi paljastaa vanhemmille milt must tuntuu. Ei ne haluu kuulla et oma lapsi haluu kuolla ja elää, eikä tiiä kumpaa enemmän. Ne tietää jo syömisistä ja masennuksest ja viiltelystä. En haluu satuttaa enää ketää.