Pää kipee, eilen pidin taas pitkästä aikaa hammasproteeseja.
Poikaystävä ahdistaa ja mä en pysty/uskolla sanoo sille mitään. Ahdistaa sen hiplaaminen, varsinki mahasta. Ja kaulasta.. tuntuu et se vois alkaa millon vaan alkaa kuristaa. Se ei anna mulla olla omia ajatuksia ja mielipiteitä. Kaiken pitää olla niinkun se haluaa. En sais leikata hiuksia koska se haluu et mul on pitkät. Mun tunteet on hiipumassa sitä kohtaan pois, mut en pysty sanoo mitään.
Vähän aikaa sitte tuli kamala ahdistus kohtaus ja mietin että otanko patjan alta peilin sirun vai lääkkeitä. Tekstasin kaverille ja se sai mut luopuu kummastaki ajatuksesta…onneks.
Työharjottelussa on kivaa. Oon vuodeosastolla ja muut työntekijät on tosi mukavia ja potilaat myös. Oon vaan tosi epävarma omasta osaamisesta.